sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ensimmäinen adventti



En ole tehnyt piparkakkutaloja moneen vuoteen. Viimeeksi amk-kouluaikana pidimme luokkakavereiden kanssa pariin kertaan kuuluisat "Elimäen piparkakkuviikot", jotka käsittivät noin yhden viikonlopun aikana suoritettavan massiivisen piparkakkurakennelman kyhäämisen. Voisin tehdä niistä tänne oman postauksen. Nyt pitkästä aikaa teki mieli jotain taikinasta askarrella ja sain idean blogeissakin esillä olleista purkkeihin tehdyistä joulu/talvimaisemista. Keksin, että mitä jos sen piparitalon tunkisikin purkkiin. Ei ainakaan tarvitsisi miettiä, että kissanpentu ehtisi sen tuhota.


Minulla oli pari mummoni vanhaa isoa 10 litran lasipurkkia, joten ne olivat ainakin tarpeeksi suuria tähän tarkoitukseen. Purkit olivat hyvin pinttyneitä vuosien kellarissa olon jälkeen ja yritin tätä purkkia puhdistaa liottamalla sitä tiskikonetabletin avulla ja tuhka+sanolehtipaperilla hieromalla. Kaikkia pinttymiä en siitä harmikseni saanut pois. Jos jollain on hyviä ideoita jakaa, niin niitä otetaan mielellään vastaan.



Jottei piparitalo olisi ollut liian helppo, tein siitä sen kokoisen, ettei se mahtuisi kokonaisena purkkiin. Joten kattopalaset ja oven kiinnitin vasta rungon ollessa jo purkin sisällä. Tuli mieleen sellaiset laiva pullossa-rakentelut. Kokeilin myös pikeeriä ensimmäistä kertaa talon kasaukseen ja koristeluun. Tein aluksi todella jäykän tahnan, jolla olisi kyllä saanut todella pikkutarkkaa ja hienoa koristelua aikaiseksi. Mutta koska tätä tahnaa oli raskasta puristaa pursottimesta pihalle, sanoivat krooniset jännetuppitulehdus-ranteeni itsensä irti tässä vaiheessa ja jouduin tekemään pikeeristä löysempää ja näin ollen vähän suttuisempaa. 

Pihakoristeiksi kaivoin vanhoista lelulaatikoistamme pari peuraa, jotka ovat olleet nähtävästi metsästyksen uhreina ja olivat hieman sarvettomia ja jalattomia. Pysyivät kuitenkin pohjalla olevassa sokerissa hyvin pystyssä. 




Tämä purnukka on Riihimäen lasin 10 litran ilvestölkki. Kantta ei ole, joten laitoin siihen säkkikangasta ja joulunauhan koristeeksi. Talon sisälle mahtui hyvin patterikynttilä, mutta pitäisi melkein hankkia sellainen ajastimella, kun on kynttilän kaivuu ahtaasta purkista on hieman hankalaa.


Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille!

torstai 20. marraskuuta 2014

Verstaan jouluvalmistelut

Koko ajan on vaan niin pimeää.... 
Olen huomannut, että tänä vuonna ihmiset (naiset) ovat urakoineet jouluvaloja ympäri taloja ja pihaa jo varhaisessa vaiheessa, koska on vaan niin pimeää ja masentavaa. Olen itsekin parit valot laittanut sisälle, ne on sisustusvalot, ei jouluvalot. Kotiin laitan joulukoristeet yleensä melko myöhään, ettei niihin ehdi kyllästyä joulun tullen. Mutta verstaalle niitä voi laittaa jo marraskuun puolella, koska se on työpaikka ja onhan muillakin työpaikoilla jo joulutunnelmaa. ;)


Meinasin ensin laittaa havuja vanhoihin joustimiin koristeiksi, mutta sitten huomasin tyhjän tonkinois-purkin, joka huusi jotain täytettä itseensä. Joten tämä reuhka havunoksa, josta piti vain riipiä yksittäisiä oksia irti, päätyikin nyt joulukuuseksi. Tarpeeksi levällään niinkuin kaikki täällä verstaalla.


Äiti oli kaivanut kaapista vanhoja joulukoristeita, jotka kiikutti minulle ja siellä oli seassa myös hieman vääntyneitä vanhoja piparimuotteja. Ne päätyivät roikkumaan hyllyn alle.


Viime vuonna tekemäni vanerikuusi, josta nikkarointi-postaus täällä, klik, sai jouluvalot. Maalasin sen mustaksi jo viime vuonna, unohdin vain ottaa siitä kuvan tänne. Olin myös vääntänyt sille rautalangasta pienen latvatähden. Aluksi olin suunnitellut sille piikkilangasta köynnöstä, mutta se ei oikein näyttänytkään hyvältä, joten siitä tein alla olevan ovikranssin.



Synkkää ja pimeää joulun odotusta vaan kaikille! Toivottavasti lunta tulisi tänne eteläänkin.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Asuntoauton purku alkoi

Asuntoauto-projekti pärähti käyntiin. Tästä oli aiemmin juttua täällä, klik. Sillä välin, kun me muut ähellettiin Villelän talossa remppailemassa, niin Ihana mies otti mersun työn alle. Se raahattiin halliin ja purkutyöt alkoivat. Koko auton sisus oli saanut niin paljon kosteutta, että oli sen verran homeessa ympäriinsä, että päädyttiin purkamaan ihan kaikki. Eipähän tarvi sitten myöhemmin niistää hometta nenuista.






Myös lämppäri sai lähtöpassit. Se oli näköjään tehnyt jossain vaiheessa jo pientä palovahinkoa ja meillä on jo yksi asuntoauto aiheuttanut aiemmin sellaisen tulipalon, ettei toista enää kaivata.



Kalusteet purettuna. Seuraavaksi olisi vielä katto- ja seinäverhoilujen ja lattian purku.






Kyllä sieltä aikamoinen kasa tavaraa lähtikin. Tähän meni aikaa noin neljä tuntia. Koitan pitää tunneista kirjaa täällä blogissa, niin osaa sitten joskus miljoonan vuoden päästä sanoa kauan tähän on aikaa uhrattu.


Ja koska Ihana mies tietää millä minua voi ilahduttaa, hän löysi autosta minulle Ihanan peltipurkin. :)


Tässä vielä inspiraatiokuva siitä miltä tuolla autossa voisi joskus näyttää. Näin tämän kuvan jo vuosia sitten ruotsalaisessa sisustuslehdessä ja ajattelin, että tuollainen olisi niiiin hieno. Törmäsin samaan kuvaan pinterestissä, kun etsin inspiskuvia asuntoautoon. Meillä on vielä hieman erimielisyyksiä sisustuksen suhteen. Mutta yritän lyödä läpi ainakin shakkiruutulattian, koska se on pakko saada ja petroolinsinisen verhoilun, koska olen tietenkin valinnut jo kankaankin. :D

Toiminnallinen sunnuntai

Pikkuveikan remontti etenee hyvin. Remppamiehet ovat riehuneet siihen malliin, että nyt meillä tulee kiire tehdä maalaustöitä, että saadaan loputkin hommat etenemään. Keittiön lattia on tehty kokonaan uusiksi, alta löytyi hieman kasvillisuuttakin, joten hyvä vaan, että avattiin kokonaan. Nyt odotellaan keittiökalusteita. Kodinhoitohuoneen puolella on porattu uusia viemärin paikkoja pesupaikalle, lämminvesivaraajalle ja pesualtaalle. Laatoittaja on tehnyt kylppärin puolella pohjatöitä. Täytyy huomenna käydä hakemassa varastoon saapuneet laatat. 

Pikkuveikka on heilunut lekan kanssa kellarissa tämän viikonlopun hakaten betonilattiaa rikki tehden uutta reittiä viemäriputkille, jotta ne saadaan paremmin toimiviksi. Aiemmin keittiön putket eivät ole oikein ikinä vetäneet kunnolla, joten nyt oli hyvä mahdollisuus tehdä niillekin jotain. Miten niin, että rempat tuppaa laajentumaan.

Lauantaina oksalakkasin eteisen katon ja koko kodinhoitohuoneen, jotta pääsisi maalauspuuhiin. Maalasin kkh:n katon kertaalleen ja muistin kuinka kivaa paneelikattojen maalaus olikaan, joten päädyin nakittamaan siihen jonkun toisen. Katot kun joutuu maalaamaan kolmesti, että saa siististi peittoon, niin ihan hyvä vaan ettei niitä kaikkia tarvitse maalata itse. Joten sunnuntaina sain Minikälysen avukseni maalauspuuhiin.


Kodinhoitohuone ennen remonttia.    Seinään puhkottiin reikä uutta ovea ja ikkunaa varten.

Uusi ovi paikoillaan.                                         Mie pohjamaalasin seiniä ja Minikälynen kattoja.


Seinät pohjamaalissa ja katto välimaalissa.             Kalusteiden kohdat jätettiin maalaamatta.



Kylppäri ennen remonttia.


Kylppäri purettuna ja uudelleen levytettynä. Saunaan jätettiin vanhat paneelit. Katsotaan saadaanko niistä minkään näköisiä uudella pintakäsittelyllä. Uusi katto tehdään alaslaskuna, jotta saadaan kuituvalot asennettua.



Kylppärin ja saunan väliseinä purettiin ja siihen muurattiin harkoista uusi väliseinä. Yläosa tulee lasista, samoin kuin saunan ovi.




Eteisen katosta puuttui kattopaneelia siltä osin, kun komero oli purettu nurkasta. Vanhan kattopaneelin kokoista paneelia höylätettiin lisää ja kattoa purettiin siltä osin, että saatiin yhtenäinen pinta. Tällöin komeron puuttuvan katon ja vanhan katon väliin ei tarvinnut laittaa listaa tai muuta pinnan katkaisevaa ratkaisua. Purettu seinä paneloitiin purkupaneelilla ja on tämän takia sirkusteltan näköinen tilkkutäkki.


Portaat kääntyvät nyt kammarin suuntaisesti ja vievät vähemmän tilaa eteisestä. Aluksi suunniteltiin, että portaiden vanha alaosa hyödynnetään ja siihen vain rakennetaan yksi puuttuva porras lisää. Portaat ovat alunperinkin rakennettu ylijäämä tavarasta ja jotta portaat eivät olisi vieneet eteisestä valtavasti tilaa, niiden askel-etenemä lyhenee ylöspäin mentäessä. Sen jälkeen, kun timpuri oli pimeässä kompastunut lyhyisiin porrasväleihin, päädyttiin siihen, että tehdään kuitenkin kerralla hyvä ja teetätetään siihen kokonaan uusi, oikean mittainen portaikko. Vanhojen ikkunoiden paikalle on tulossa yksi hieman isompi ikkuna antamaan enemmän valoa pimeälle eteiselle.

Jos jollain on tarvetta kyseiselle portaikolle, niin saa tulla hakemaan. Ja myös vanhan keittiön kaappeja on hallissa halukkaille. Rungot niistä on hyvässä kunnossa, niin ei raaskisi poiskaan heittää. Kohta on muuten taas ongelma kasaantuvasta tavarasta.



Tänään pohjamaalailtiin vielä eteisen uusi paneelikatto ja seinien tilkkutäkit piiloon. Pitäisi alkaa miettimään minkä sävyistä pintamaalia paneeleihin tulisi. Nyt niissä on osassa vanha vaaleansininen ja osassa sama vaalean harmaa pohjamaali, jolla kesällä maalailin kesämökillä. Ehkä muut seinät jollain vaalealla ja portaikkoseinälle joku tummempi?


 Remppajätteet häviävät hyvin talon lämmitykseen.

Ihana mies aloitti tänään myös ikuisuusprojektin eli asuntoauton purkamisen, joten siitä lisää seuraavassa postauksessa.





perjantai 14. marraskuuta 2014

Möttönen ja heijastimet



Hilma Möttönen on vinkunut ulos jo monta viikkoa. Kauheasti kiinnostaisi mennä pihalle koirien perässä, mutta en ole uskaltanut päästää häntä ulos aiemmin. Karkaa vielä jonnekin. Viimenään, kun meno oli sitä, että Hilma roikkui ulko-oven kahvassa ja maukui sydäntä riipaisevasti, oli pakko päästää hänetkin tutustumaan ulkomaailmaan. Innokkaasti Hilma sinne lähtikin, mutta nopeasti huomasi, että täällähän on kylmä ja märkää. Joten ulkoilut on rajoittunut lähinnä ulkorappusilla nuuskimiseen ja sitten äkkiä sisälle patterin viereen lämmittelemään.



Ihan toivoton tapaus maalaiskissana hän ei kuitenkaan ole. Yhtenä päivänä kuulin mekastusta allaskaapista keittiöstä, hiiri lossassa ja vielä elävänä. Usutin Hilman sen kimppuun ja hän tajusi heti mikä oli homman nimi, hiiri suuhun lossan kera ja juosten pitkin taloa. Sen verran autoin, että irrotin lossan hiiren poskesta ja annoin Hilman leikkiä hiirellä jonkin aikaa. Eiköhän hänestä vielä kunnon hiirikissa saada.


Meidän koirat puolestaan ovat pellossa kasvaneita ja ulkona viihtyviä tapauksia. Paitsi Valma-bostoni, joka mieluiten makaa takkatulen loimussa Hilma kainalossa. Isot koirat ulkoilevat paljon vapaana ja niiden reviiri kattaa aika suuren alueen lähitienoosta. Pahoittelut vaan kyläläisille. Ja näin syksyn pimeydessä mustia koiria on vaikea havaita jolkottelemassa pitkin pitäjää, joten heijastimia kaivattiin. Pinjalla ja Hallalla on heijastimelliset kaulapannat, mutta niistä heijastimet ovat jo niin kuluneet, etteivät hyödytä mitään. Ratkaisuna tähän, tarvittiin yksi liian suuri ilmaisheijastinliivi ja apulaiskissa. 


Paljon silppuamista pahvisabluunoiden avulla.


Ja singerillä hurisuttamista illan pimeinä tunteina.






















Pinjaa nolotti olla mallina ja Halla ei pysynyt sekuntiakaan paikallaan, joten kuvat on vähän mitä on. Mutta ehkä niistä saa käsityksen heijastinpantamallista. Halusin siitä pujotettavan, ettei siihen tule mitään tarroja tai muuta mikä voisi irrota, kun koirat painivat keskenään. Toimii hyvin myös ruokalappuna. :) Tein yhden myös vanhempieni Hippu-koiralle, joten nyt on koko jengillä samanlaiset.